Pari sanaa perintöverosta
Perintöverotusta voinee pitää ajankohtaisena aiheena nyt, kun tuore hallitus on selvitellyt koko veron poistamista Ruotsin malliin. Toistaiseksi mennään kuitenkin vanhalla systeemillä, joten tässä artikkelissa esitellään muutamia ajatuksia perintöverosta ylipäätään ja samalla esitellään ehkä muutama vinkki siitä, miten perintöveroon voi nykyisellään vaikuttaa.
Perintövero määrätään perittävän kuoleman jälkeen niille perillisille ja testamentinsaajille, jotka ovat saamassa perintöä. Verotuspäätös tehdään perukirjaan merkittyjen tietojen perusteella. Perukirjaan kirjataan perittävän varat ja velat sen perusteella, mikä niiden käypä arvo eli todennäköinen myyntihinta on ollut perittävän kuollessa. Kaikenlaatuisesta omaisuudesta maksetaan veroa saman perusteen mukaan, joten se, onko kyseessä silkkaa rahaa vai kiinteistö, ei vaikuta perintöveron määrään - ellei sitten kyseessä ole yrityksen tai maatilan sukupolvenvaihdostilanne, jossa toimintaa jatkava perillinen on oikeutettu saamaan perintöveroonsa siltä osin huojennusta. Sukupolvenvaihdoshuojennuksia ei nyt tässä kirjoituksessa käsitellä.
Mikäli perukirja on laadittu oikein ja siinä käytetyt omaisuuden arvostukset ovat perusteltuja eikä epäselvyyksiä ole, tulevan perintöveron määrä on arvioitavissa melko hyvällä varmuudella jo perukirjan perusteella. Kun perintöosuuden arvo on tiedossa, veron määrän voi laskea helposti Verohallinnon sivuilta löytyvällä laskurilla. Tällä hetkellä päätöksen (ja sitä kautta maksulaskujen) saapumisessa kestää yleensä n. 6-12 kuukautta siitä, kun perukirja on toimitettu Verohallinnolle.
Alle 20.000 euron perinnöstä ei kukaan maksa lainkaan veroa, ja senkin jälkeen veroprosentti on progressiivinen. Lähimmille perillisille kuten lapsille ja aviopuolisolle veroprosentti on (kirjoittajan mielestä) melko kohtuullinen vaihdellen 7 %:sta 19 %:iin. Alaikäiset perilliset ja puoliso saavat 20.000 euroa suuremmat verovapaat osuudet, joten esimerkiksi aviopuoliso maksaa käytännössä perintöveroa vasta 110.000 euron ja sitä suuremmista perinnöistä. Kaukaisempia sukulaisia ja ei-sukulaisia verotetaan jo rankemmalla kädellä (vero 19-33 %).
Verotuspäätöksen saapumisen jälkeen vero on maksettava sen määrästä riippuen 1-2 erässä, joiden eräpäivät ovat 3-5 kuukauden kuluttua verotuspäätöksestä. Näin ollen perintöverolla on käytännössä varsin pitkä maksuaika jo nykyisellään, kun otetaan huomioon perintöverotuksen valmistumisessa kestävä aika. Huono puoli nykysysteemissä on se, että pitkä käsittelyaika ei ole varma, vaan päätös saattaa tulla keskimääräistä nopeamminkin.
Nykyistä verotustapaa on kritisoitu siitä, että veron voi joutua maksamaan jo ennen, kuin tosiasiassa on saanut mitään perintöä haltuunsa. Tämä pitää paikkansa ainakin kahdessa eri tilanteessa:
1) Perilliset (jos heitä on enemmän kuin yksi) saavat perinnön konkreettisesti käyttöönsä vasta sitten, kun perinnönjako ja mahdollisesti sitä ennen tarvittava ositus on toimitettu. Ositukselle ja perinnönjaolle ei ole mitään lakisääteistä aikarajaa, vaan se tehdään kaikkien osakkaiden yhdessä niin sopiessa tai sitten, kun yksikin osakas sitä on vaatinut. Jos jaosta ei päästä sopimukseen, jako on mahdollinen ns. toimitusjakona käyttäen apuna käräjäoikeuden määräämää pesänselvittäjää ja -jakajaa. Kaikkine valitusprosesseineen riitaisessa perinnönjaossa voi kestää vuosia ennen kuin jako on siinä määrin ohi, että osakkaat saavat osuutensa tileilleen. Sama voi koskea tilanteita, joissa joku osakas on passiivinen tai tavoittamattomissa. Näissä tapauksissa ongelmaa lisää se, että jo jakokulut aiheuttavat todennäköisesti sen, että tilille kilahtavan perinnön määrä on paljon pienempi kuin se, mistä perintövero alun perin määrättiin, ja toisaalta perinnönjaon lopputulos saattaa epäselvissä tilanteissa muutenkin olla erilainen kuin se, minkä perusteella Verohallinto on verotuspäätöksensä aikanaan tehnyt.
2) Jos perinnöksi saadaan vaikkapa asunto, joka jää lakisääteisen lesken asumisoikeuden tai testamentin perusteella muun henkilön kuin perillisen itsensä hallintaan: perillinen joutuu useimmiten maksamaan perintöveron heti perittävän kuoltua, vaikka asuntoa ei käytännössä pysty myymään eikä muutenkaan itse käyttämään niin kauan, kuin hallintaoikeus on leskellä/testamentinsaajalla. Näissä tilanteissa pieni helpotus on se, että toisaalle menevä hallintaoikeus pienentää perintöveron määrää. Omaisuuden arvosta tehdään perintöverotuksessa hallintaoikeusvähennys, jonka määrä riippuu hallintaoikeuden saajan iästä tai hallintaoikeuden kestosta, omaisuuden laadusta sekä arvosta. Käytännössä vähennys on 6-60 % omaisuuden arvosta. Tästä syystä hallintaoikeustestamenttia käytetään usein perintöverosuunnittelun välineenä, koska se pienentää maksettavan perintöveron kokonaismäärää.
Perillisen kannalta hallintaoikeus voi kuitenkin olla hankala etenkin silloin, kun peritty asunto tai muu hallintaoikeuden kohde on arvokas ja muodostaa valtaosan koko perinnöstä, ja jos perillisellä ei ole mahdollisuutta rahoittaa veron maksua muulla tavoin. Perittävä itse voi vielä eläessään helpottaa perillistensä asemaa näissä tilanteissa esimerkiksi ottamalla henkivakuutuksen (edunsaajiksi perintöveroa maksamaan joutuvat perilliset) tai jättämällä perinnöksi muutakin kuin asunnon. Testamenttia laatiessa puolestaan kannattaa ottaa huomioon saajien mahdollisuudet selviytyä heille määrättävistä perintöveroista, ja tarvittaessa osoittaa myös rahavaroja niihin.
Kritiikin kohteena on ollut sekin, että perintövero pitää maksaa rahana, vaikka perillinen saisi perintönä omaisuutta, jota ei pysty muuttamaan rahaksi. Jos ei jo edellä selostettuja tilanteita oteta lukuun, on mediassa usein käytetty esimerkkinä muuttotappioalueella sijaitsevaa omakotitaloa, joka ei tahdo mennä millään kaupaksi. Tätä en oikeastaan pidä edes ongelmana, tai ainakin ratkaisu perintöverotuksen kannalta on hyvin yksinkertainen. Perukirjaan merkitään käypä arvo, eli omaisuuden todennäköinen myyntihinta (kuolinhetkellä). Jos perintönä on tulossa talo, joka ei meinaa kelvata ostajille ilmaiseksikaan, niin silloin se kannattaa arvostaa sillä tavoin jo perukirjaan. Negatiiviseksi ei kiinteistöä voi perukirjassa arvostaa, mutta nolla on kyllä sallittu - eikä nollasta mene veroa. Suosittelen siis selvityttämään kiinteistön arvon paikallisella kiinteistönvälittäjällä jo ennen perunkirjoitusta, niin tällaiset ongelmat voi välttää suhteellisen helposti. Helppoudella tarkoitan nyt siis vain perintöveroa eikä ole tarkoitus lainkaan väheksä sitä tosiasiaa, että vaikeasti realisoitava, mutta kuluja aiheuttava omaisuus voi aiheuttaa ongelmia perillisille veron lisäksi myös monilla muilla tavoin.
Yhteenvetona ja kirjoittajan omana mielipiteenä voisi todeta, että nykyisellään perintövero on suhteellisen kohtuullinen ja useimmat perinnönsaajat selviävät veron maksamisesta ongelmitta. Tapanani on usein perunkirjoitusten päätteeksi laskea läsnä oleville osakkaille arvion siitä, minkä suuruiseen perintöveroon heidän on syytä varautua. Useat ovat olleet iloisen yllättyneitä siitä, ettei vero olekaan niin valtavan suuri. Toki päinvastaisiakin reaktioita löytyy: isoissa perinnöissä ja kaukaisempien sukulaisten kohdalla myös veroseuraamukset ovat suuria, ja monissa tilanteissa verojen maksaminen ei ole mahdollista perintönä saaduilla varoilla vaan vaatii esim. lainan ottamista.
Vaikka perillinen ei suoranaisesti itse pystykään vaikuttamaan perintöveron määrään, ammattilaista apuna käyttämällä voi varmistaa, että verottajalle tulee ilmoitettua oikeat asiat, eikä veroa tule myöskään maksaneeksi turhasta. Vaikka oikaisun hakeminen perintöverotukseen on mahdollista tietyin edellytyksin myös jälkikäteen, parhaaseen lopputulokseen päästään, kun omaisuuden arvo ja perintöverotukseen vaikuttavat seikat selvitetään huolellisesti jo perunkirjoitusvaiheessa, jolloin perintövero ja sen määrä ei tule yllätyksenä. Asiantunteva perunkirjoituksen toimittaja osaa kertoa asiakkaalle, millä perusteilla omaisuus merkitään ja arvostetaan perukirjaan ja osaa ohjeistaa siinä, minkälaisia selvityksiä omaisuuden arvostamisesta kannattaa kulloinkin hankkia. Lisäksi hänen tulee osata kertoa, mikä perukirjaan otettujen tietojen merkitys on verotuksen kannalta niin perintöverotuksessa kuin myöhemminkin, jotta perilliset osaavat varautua tuleviin veroseuraamuksiinsa.
- Katri / Laki-Silta 18.8.2023 -