Muistilista perinnöstä tai testamentista luopujalle

Oletko saamassa perintöä, mutta et välttämättä itse tarvitsisi omaisuutta? Silloin kannattaa harkita perinnöstä tai testamentista luopumista. Oikein ajoitetulla ja suunnitellulla perinnöstä luopumisella voi säästää paljonkin perintöveroissa. Toisaalta pahimmassa tapauksessa luopuminen voi johtaa tuplaverotukseen tai perinnön päätymiseen aivan ei-toivotulle taholle. Seuraavaan on koottu muistilista asioista, jotka perinnöstä luopujan kannattaa selvittää ennen luopumispapereiden allekirjoittamista. Muistilista koskee perittävän kuoleman jälkeen tehtävää luopumista.

1. Enhän ole vielä ottanut perintöä vastaan?

Verotehokas luopuminen on mahdollista ainoastaan, jos et ole vielä ottanut perintöä vastaan. Vastaanottamiseksi voidaan katsoa paitsi perinnön fyysinen vastaanottaminen, myös esimerkiksi osallistuminen kuolinpesän omaisuuden hallinnointiin. Luopuminen on tehtävä kohtuullisen ajan kuluessa perittävän kuolemasta, ja ennen perinnönjakoa tai ennen osallistumista kuolinpesän omaisuuden myymiseen tai hallinnointiin. Perunkirjoitukseen saa osallistua, vaikka olisikin aikeissa luopua perinnöstä.

Kun luopuminen tehdään oikea-aikaisesti ja muutenkin oikealla tavalla, perintövero määrätään suoraan sijaantulijoillesi, ja vältyt itse kokonaan veroseuraamuksilta. Jos luopuminen tapahtuu myöhässä eli perinnön katsotaan olevan jo vastaanotettu, luovutus verotetaankin kahdesti: ensin sinulle määrätään perintövero, ja sijaantulijat saavat maksaakseen lahjaveron.

2. Luovunko perinnöstä vai luovunko testamentista?

Jos perittävä ei ole tehnyt testamenttia tai hänen testamenttinsa ei vaikuta perintöoikeudelliseen varallisuusasemaasi perillisenä, olet lakimääräinen perillinen ja sinua koskevat perinnöstä luopumista koskevat säännökset.

Jos taas olet saamassa omaisuutta testamentin perusteella, kyseessä on testamentista luopuminen. 

Rajanveto näiden kahden välillä voi olla joskus hankalaa, mutta se on ensiarvoisen tärkeää, koska perinnöstä luopumisen ja testamentista luopumisen mahdollisuudet ja vaikutukset poikkeavat toisistaan aivan olennaisesti. Näitä eroja on selvitetty seuraavissa kohdissa.

3. Kuka osuuteni saa?

Onnistuneessa luopumisessa on ensiarvoisen tärkeää, että et itse anna määräyksiä siitä, kuka luopumasi osuuden saa ja miten perintö on heidän luopumisesi jälkeen jaettava. Osuuden on mentävä sille, joka lain tai testamentin tulkinnan perusteella tulee sijaasi.

Jos luovut perinnöstä, sijaantulijoitasi ovat ne henkilöt, jotka lakimääräisen perimysjärjestyksen mukaan olisivat saaneet osuutesi, jos olisit kuollut ennen perittävää. Jos sinulla on lapsia, he tulevat tässä tapauksessa sijaasi. Huomaa, että sijaantulijat eivät välttämättä ole sama asia kuin se, kuka omaisuuttasi saisi, jos kuolisit. Esimerkiksi aviopuolisosi tai omassa testamentissasi nimetty muu edunsaaja eivät saa osuuttasi, jos luovut oman sukulaisesi perinnöstä. 

Jos taas luovut testamentista, ratkaisu ei ole näin kaavamainen. Luopumistilanteessa sijaantulija on se, kenelle testamentin tekijä olisi halunnut osuutesi menevän. Parhaassa tapauksessa tämä on kerrottu testamentissa. Jos asiasta ei ole testamentissa määräystä eikä testamentin tekijän tahto ole muullakaan tavoin tulkittavissa, voidaan soveltaa perintökaaren 11 luvun 6 §:ssä olevaa tulkintaolettamaa. Olettaman mukaan luopujan osuus menee hänen jälkeläisilleen silloin, jos myös heillä olisi ollut oikeus periä testamentin tekijä. Muussa tapauksessa luopujan osuus  menee 7 §:ssä säädetyllä tavalla muille yleistestamentinsaajille. Jos heitäkään ei ole tai kyse on erityistestamentista, saattaa luopujan osuus päätyä myös testamentin tekijän lakimääräisille perillisille.

Jos sijaantulosta ei ole testamentissa määräyksiä ja jos asiaan liittyy yhtään tulkinnanvaraa, kannattaakin ennen testamentista luopumista varmistaa, että kaikki asiaan liittyvät osapuolet ovat samaa mieltä siitä, miten testamenttia on luopumisen osalta tulkittava. 

4. Pitäisinkö sittenkin itse osan perinnöstä?

Perinnöstä ei voi luopua osittain, mikäli mielii saada luopumisesta verohyötyä. Luovuttava on siis kokonaan tai ei lainkaan, välimuotoja ei ole. 

Testamentista luopuminen puolestaan onnistuu osittainkin, toki ottaen huomioon testamentin sisällön. Jos testamentin sanamuoto ei sitä estä, voit ottaa omaisuutta vastaan tiettyyn eurorajaan asti, voit ottaa vastaan puolet tai vaikka kymmenesosan omaisuudesta, tai voit ottaa vastaan tietyn omaisuusesineen tai -erän. Sijaantulija saa sitten osuutesi vain siltä osin, kuin et ole ottanut testamenttia vastaan.

Omistusoikeustestamentista luopua osittain myös ottamalla vastaan pelkän hallintaoikeuden. Hallintaoikeuden vastaanottaminen tarkoittaa sitä, että sijaantulijasi saa omaisuuden omistukseensa, mutta sinulle jää oikeus hallita ja käyttää omaisuutta. Hallintaoikeuden voit pidättää joko eliniäksi tai määräajaksi. Hallintaoikeus on (perintö)verotuksellisesti siitä hyvä juttu, että itse et maksa saamastasi hallintaoikeudesta perintöveroa. Omaisuuden loppusaaja (eli sijaantulijasi) maksaa kyllä perintöveron, mutta pidättämäsi hallintaoikeus pienentää veron määrää. 

Hallintaoikeuden pidättäminen voi tarkoittaa omaisuuden laadusta riippuen eri asioita. Asunnon, kesämökin tai auton osalta se voi tarkoittaa oikeutta asua tai käyttää ko. omaisuutta itse, mutta se voi tarkoittaa myös oikeutta saada sijoitusomaisuuden tuotto kuten pankkitalletusten korot, osakkeiden osingot, sijoitusasunnon vuokra tai metsätalouden hakkuutuotto (tässä kohtaa hallintaoikeuden saaja toki maksaa tuloverot). Toisaalta hallintaoikeuden haltijan on huolehdittava omaisuudesta myös omistajan oikeutta ja etua silmällä pitäen. Hallintaoikeutta pidättäessä kannattaakin pitää mielessä, että järjestely vaatii toimiakseen yleensä jonkinlaista yhteisymmärrystä ja -työtä omaisuuden omistajan kanssa.  Jos haluaa pitää vallan kahvan täysin itsellään, kannattaa suosiolla maksaa perintöverot ja ottaa omaisuus omistusoikeudella. 

5. Entäs vakuutuskorvaus?

Käytännössä on suhteellisen yleistä, että perittävällä on ollut riskihenkivakuutus tai jokin vakuutusmuotoinen sijoitus, josta maksetaan henkivakuutuskorvausta vakuutussopimuksessa nimetyille edunsaajille. 

Henkivakuutuksesta suoraan edunsaajalle maksettava korvaus on luopumisen kannalta perinnöstä ja testamentista erillinen erä, josta voi luopua. Edunsaajan on siis mahdollista ottaa henkivakuutuskorvaus vastaan, mutta luopua perinnöstä tai testamentista (tai toisin päin). Huomaathan kuitenkin, että jos vakuutuksen edunsaajana on kuolinpesä, silloin vakuutuskorvaus onkin osa perintöä, eikä siitä voi luopua erikseen. 

Henkivakuutuskorvauksista luopumisissa sijaantulija määräytyy vakuutuksenottajan tahdon, vakuutuksessa mahdollisesti olevan toissijaismääräyksen, mahdollisesti vakuutusehtojen ja viime kädessä vakuutussopimuslain mukaisten tulkintasääntöjen mukaan. Niihin ei tässä yhteydessä enemmälti paneuduta, todettakoon vain, että tässäkin tapauksessa sijaantulijasta kannattaa varmistua ennen luopumista. 

6. Mitä teen käytännössä?

Jos luopumispäätös on tehty, allekirjoitat asiasta kirjallisen ilmoituksen ja toimitat sen pesää hoitavalle taholle. Se, kuka tämä hoitava taho käytännössä on, vaihtelee tilanteen mukaan. Hoitavana tahona voi pitää ainakin perunkirjoitusta järjestelevää osakasta (jos tällainen osakas on tiedossa), perukirjaan merkittyä pesän ilmoittajaa ja/tai yhteyshenkilöä, tai pesään määrättyä pesänselvittäjää/jakajaa. Usein luopumisilmoituksia annetaan myös perunkirjoituksen yhteydessä, joko perunkirjoituksen toimittajalle perunkirjoituskutsun vastaanottamisen jälkeen tai paikan päällä perunkirjoitustilaisuudessa. 

Luopumisilmoitus kannattaa varmuuden vuoksi toimittaa itse myös Verohallinnolle lisäselvityksenä perintöverotusta varten, varsinkin, jos luovut vasta perunkirjoitustilaisuuden jälkeen. Jos sinulla on (ulosotto)velkoja, kannattaa lisäksi tehdä luopumisilmoitus Digi- ja väestötietovirastolle. Muussa tilanteessa ilmoitus DVV:lle ei ole tarpeen.

Sijaantulijoidesi suostumusta et luopumiseen tarvitse, mutta toki heitäkin kannattaa asiasta informoida. He nimittäin tulevat tilallesi pesään heti luopumisilmoituksen annettuasi, ja samalla oma edustusvaltasi päättyy.

Henkivakuutuskorvauksesta luopuminen luonnollisesti ilmoitetaan myös vakuutusyhtiölle, joka tekee päätöksen sijaantulijoista. 

7. Tässäkö kaikki?

Leskenä saatat saada perittävän kuolinpesästä varoja tasinkona avio-oikeutesi nojalla, tai sinulla voi olla avioliittolaissa säädetty elinikäinen asumisoikeus yhteiseen kotiin. Näitäkään oikeuksia ei ole pakko vastaanottaa, joten halutessasi niistäkin voi luopua tai niitä voi olla vastaanottamatta. Avio-oikeuteen perustuvat kysymykset ovat kuitenkin kokonaan oma aihepiirinsä, eikä niihin tässä yhteydessä perehdytä. 

-Katri / Laki-Silta 17.10.2024

Huomaathan, että blogitekstit perustuvat kunkin artikkelin kirjoittamisajankohtana voimassa olleeseen lainsäädäntöön, eikä niitä päivitetä. Tietojen ajantasaisuus kannattaa siis tarvittaessa tarkistaa blogin lisäksi muista lähteistä.